Moikka taas blogini lukijat.
Tänään kirjoitan siitä tosiasiasta, miksi ilotyttöjen käyttäminen tulee pitkällä aikavälillä taloudellisemmaksi kuin oman tyttöystävän kanssa oleminen tai sellaisen etsiminen (treffailu). Siinä säästää pitkän pennin rahaa.
Tämän tarinan kuulin kerran asiakkaaltani, tai vertauksen, ja olen siitä kyllä yhtä mieltä.
Otetaan tavallinen nuori mies. Hän on meneväistä sorttia, käy peli-illoissa, bilettää viikonloppuisin, tahtoo pitää hauskaa. Voi niitä ravintolailtoja joihin lähdetään haku päällä, mutta käteen ei jää loppuillasta kuin käteenveto. Ihan yssisseen.
Naiset ovat vaikeita. Naiset ovat vaikeasti tavoiteltavia. Naiset ovat kalliita. Otetaan nyt semmoinen tilanne että Jarnopoika olisi löytänytkin sieltä clubi Namusta jonkun kinkun. Jos hän on kunnon herrasmies, hän tarjoilee siinä illan aikana drinksuja. Jos meinaa saada varman tapauksen eli pimperoa pitemmällä aikavälillä, ei hän herrasmiehenä lähde heti soitellen sotaan. Mennään treffeille, Jarno maksaa. Mennään drinkeille, Jarno maksaa. Taksitkin Jarno maksaa. Siinä vaiheessa kun päästään petiosastolle, Jarno on maksanut daamistaan jo satasia. Eikä pimppi vieläkään ole varmaa.
Sellaista se on teidän tavallisten naisten kanssa.
Te käytte kalliimmiksi kuin huora. Tosi on.
No mutta hei, sen jälkeen ongelmat vasta alkavatkin! Pitää jatkaa tarjoilua ja olemista, ostella lahjoja ja muuta, ja ohhoh: pillun pihtaaminen alkaa. Maksat leffalippua, kärsit sukutapaamisista, vittumaisesta anopista, maksat sitä ja tätä ja pillua ei vaan tule. Se oma eukko vielä kyttääkin perääsi ja muistuttelee ja nalkuttaa eikä päästä minnekään. Itsensä se päästää – nimittäin läskistymään ja kävelee mummokalsareissa kotona, kuten eräskin mies minulle kertoi hiljattain. Ei ole kiva, ei.
Mutta ilotyttö. Aina valmis palvelemaan. Aina iloinen. Aina puhdas. Aina halukas. Ei nalkuta. Ei soita perään. Ei jää lappuja taskuun. Ja hinnaksi muodostuu murto-osa siitä mitä sijoitat tavalliseen naiseen.
Eräskin asiakas varaa mulle ajan aina joka lauantaiksi, nuori kolmekymppinen jäppinen joka saisi kyllä vapailta markkinoilta ilman rahaakin. Hän nukkuu krapulansa pois, käy pitsalla ja tulee iltapäivällä purkamaan paineitaan – joka lauantai. Siinä ei tarvitse poikien kanssa bailatessa perjantaina ottaa stressiä saamisesta. Kun huomenna se on varmaa.
Totta kai voi valita sen tien että muija maksaa deittaillessa puolet. En vaan ole ikinä ymmärtänyt sellaista. Kyllä mies osoittaa herrasmiesmäisyyttään sillä että hän tarjoaa daamilleen seurusteluvaiheessa. Näin ajattelee varmaan 99 prossaa naisista.
Luin muuten joskus jutun eräästä suomalaismiehestä joka oli pistänyt elämänsä aikana noin sata tuhatta euroa huoriin. Hatunnosto! Oma muija olisi maksanut varmaan tuplasti enemmän. Ensin olisit kärsinyt siitä ja sen pihtailusta – sitten se olisi vielä vienyt mukanaan rakentamastasi omakotitalosta puolet. Että sillä lailla!
Tuli hauska idea mieleen. Mitä jos nostaisi vähän hintoja mutta pistäisi kanta-asiakaskortin pystyyn. Tai vihkon. Siihen aina leima – vaikka tussulla, heh heh. Joka kymmenes pano puoleen hintaan. Ei paha. Pääsisköhän sillä Kympin uutisten loppukevennykseen.
Hyvää ja panorikasta heinäkuuta!
_n_
Muut postaukset